Blogitekstin ovat kirjoittaneet Savonia-ammattikorkeakoulun opiskelijat.
Perhekuntoutuksen yksi tärkeimmistä tavoitteista on auttaa perheitä löytämään omia vahvuuksia ja voimavaroja. Voimavaroja ja vahvuuksia voidaan etsiä yhdessä perheiden kanssa hyödyntäen monenlaisia työmenetelmiä. Toiminnassa on tärkeää huomioida myös perheiden tarjoama vertaistuki toisilleen.
Pelastakaa Lapset ry:n Harjulakoti tarjoaa perheitä tukevaa sekä kuntouttavaa perhekuntoutusta Kajaanissa (Harjulakoti s. a.a). Savonia ammattikorkeakoulun kolmannen vuoden sosionomiopiskelijat lähtivät toteuttamaan yhteistoiminnallista projektia perhekuntoutusyksikön asiakasperheiden parissa. Opiskelijat suunnittelivat toiminnan siten, että se palveli kaikkia perhekuntoutuksen asiakkaita. Tavoitteena oli asiakasperheiden voimavarojen lisääminen sekä löytäminen toiminnallisin työmenetelmin, vahvistaen perheiden keskinäistä yhteenkuuluvuutta.
Voimavarakeskeinen lähestymistapa osana perhekuntoutusta
Kuntoutus jo sanana viittaa voimavarojen ja ratkaisujen löytämiseen sekä parempaan tulevaisuuteen. Kuntoutujana vahvistetaan asiakkaan omaa roolia tavoitteidensa asettajana sekä aktiivisena toimijana. Vanhanaikaisessa ajatusmallissa kuntoutuja ensin kuntoutetaan, jotta hän voi osallistua yhteiskunnan toimintaan. Nykypäivänä on menty siihen, että ihmisen osallistumista tuetaan niin, että hän voi kuntoutua. (Pärnä 2010, 43–45.)
Voimavarasuuntautunut vuorovaikutus on yhteinen nimittäjä perhekuntoutuksessa käytettäville menetelmille. Menetelmien avulla on tarkoitus vahvistaa lapsen sekä vanhemman välistä myönteistä suhdetta, että auttaa perheenjäseniä tunnistamaan voimavarojaan sekä yhdessä, että erikseen. Kunnioittavalla ja arvostavalla työtavalla pyritään vahvistamaan vanhempien osallisuutta. (Pärnä 2010, 47–50.) Osallisuudella tarkoitetaan mukana olemista, vaikuttamista, huolenpitoa ja osalliseksi pääsemistä yhteisesti rakennettuun hyvinvointiin (STM s. a.). Arjen taitoja harjoitellessa jo kuntoutusjakson aikana vahvistetaan perheen osallisuutta, jolloin opitut taidot siirtyvät arkeen ja muuttuvat voimavaroiksi. (Pärnä 2010, 47-50.) Voimavarakeskeisessä lähestymistavassa korostuvat asiakkaiden aktiivisuus, toimijuus, osallisuus ja elämänhallinta (Vogt 2016. 30–31).
Yhdessä tehden voimavaroja löytämässä
Voimavarojen löytäminen on perhekuntoutuksessa kaikille perheille yhtenäinen tavoite. Yhteiset tavoitteet tukevat perheitä etsimään niitä yhdessä, jolloin perheistä on toisilleen vertaistukea. Vertaistuki itsessään lisää voimavaroja. Vertaistuessa jaetaan omia kokemuksia samankaltaisessa elämäntilanteessa olevan kanssa omaehtoisesti ja vastavuoroisesti (Mielenterveystalo s. a.). Opiskelijoiden yhteistoiminnallisen projektin tavoitteiksi asetettiin voimaantumisen lisäksi ryhmäytyminen ja osallisuus.
Yhteisissä toimintatuokioissa käytettiin laajasti erilaisia toiminnallisia ja voimaannuttavia menetelmiä. Alkuun tuokioissa lähdettiin liikkeelle tutustumisesta ja puheenaiheet pidettiin kevyinä, kunnes luottamus ryhmän kesken muodostui. Unelmakartan avulla havainnollistettiin tulevaisuuden haaveita ja tavoitteita. Keskustelu tulevaisuudesta sai syvyyttä ja pohtimaan miten omia unelmia voisi tavoitella. Luonnossa yhdessä ulkoillen etsittiin valokuvauksen avulla omaa mielenmaisemaa. Kuvaa voi käyttää apuna sen hetkisten tunteiden sanoittamisessa.
Perheiden kanssa työskentelevän ammattilaisen tulee huolehtia lasten, nuorten, vanhempien ja perheiden tasavertaisista mahdollisuuksista osallistumiseen omalla tavallaan. (Pärnä 2010, 43–45.) Opiskelijat lähtivät suunnittelemaan projektiin kuuluvia ryhmätuokioita sillä ajatuksella, että toiminta palvelee ja kiinnostaa sekä lapsia että aikuisia. Tuokioissa korostettiin, että jokainen saa osallistua haluamallaan panostuksella ja kynnys osallistumiseen pidettiin matalana. Huomioiden, että osallisuutta on myös toiminnasta kieltäytyminen. Toiminta muodostui onneksi kaikkia kiinnostavaksi ja niitä jopa odotettiin, joten kukaan ei koko projektin aikana halunnut olla osallistumatta.
Tunnelmat ja havainnot
Mattila on vuonna 2017 sosiaalityön pro gradu tutkielmassaan tutkinut perheiden kokemuksia perhekuntoutusjaksoista vanhempien kertomana. Perhekuntoutuksen päätoiminta-ajatuksena on, että perheet tarkastelevat omia vahvuuksia, heikkouksia ja toimintaansa eri tilanteissa. (Mattila 2017, 2, 9.) Tutkimuksessa selvisi, että perheiden oli vaikea määrittää omia vahvuuksia ja voimavaroja (Mattila 2017, 47). Ohjaustuokioihin otettiin mukaan työmenetelmiä, joiden kautta perheet voivat löytää positiivia voimavaroja. Näin voimavarojen miettiminen on helpompaa tulevaisuudessa ja esimerkiksi työskentelyn tukena, jota asiakkaat tekevät perhekuntoutuksen työntekijöiden kanssa.
”Rentoa, mukavaa yhdessäoloa.” -Perhekuntoutuksen asiakas
Tuokioiden edetessä luottamus ryhmään kasvoi puolin ja toisin. Tunnelma muuttui rennoksi ja avoimeksi tuokio kerrallaan. Perheiden keskinäinen vuorovaikutus vahvistui ja tämä oli havaittavissa myös ohjaustuokioiden ulkopuolella. Vaikka yhteisiä toimintakertoja oli suhteellisen vähän perhekuntoutuksen kokonaiskestoon katsoen, oli niistä suuri vaikutus perheille ja vahvisti heidän sosiaalista kanssakäymistään toistensa sekä ohjaajien kanssa.
Työmenetelmien käytön mahdollisuudet
Asiakkaalle voimavarakeskeisyys on sitä, että asiakas tulee kuulluksi ja hänet kohdataan arvostavasti. Työntekijän tulee olla kiinnostunut siitä, miten asiakas määrittelee elämäänsä sekä arvostaa asiakkaan ajatuksia. Ammattilaisen näkökulmasta voimavarakeskeisellä lähestymistavalla voi edesauttaa vuorovaikutussuhteen rakentumista. Vuorovaikutuksen tulisi olla vastavuoroista hyvässä asiakassuhteessa. (Vogt 2016. 30–31.)
”Nytkö nää jo loppu? Vois olla lissää tämmöstä.” -Perhekuntoutuksen asiakas
Yhteistoiminnallisesta projektista jäi niin asiakkaille kuin opiskelijoille positiivinen kokemus muistoksi. Perhekuntoutuksen asiakkaat toivoivatkin, että samankaltaista toimintaa olisi tulevaisuudessa enemmän. Yhteisön ja vertaistuen merkitystä ei tule unohtaa perhekuntoutuksessa.
LÄHTEET
HARJULAKOTI s. a.a. Etusivu [verkkosivu]. Harjulakoti. [Viitattu 2021-03-09.] Saatavissa: https://www.harjulakoti.fi/
MATTILA, Johanna 2017. Perhekuntoutus vanhempien kokemana. Tampereen yliopisto. Yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Pro-gradu tutkielma. [Viitattu 2021-03-07.] Saatavissa: https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/102281/GRADU-1509964583.pdf?sequence=1
Mielenterveystalo s. a. Vertaistuki [verkkosivu]. Mielenterveystalo. [Viitattu 2021-04-19.] Saatavissa: https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/oppaat/psykoosi/Pages/vertaistuki.aspx
PÄRNÄ, Katariina 2010. Perhekuntoutus lasten ja perheiden palveluna. Julkaisussa: TÖRRÖNEN, Maritta ja PÄRNÄ, Katariina (toim.) Voimaannuttavat suhteet perhekuntoutuksessa. Porvoo: Bookwell Oy, 43–50.
STM s. a. Osallisuuden edistäminen [verkkosivu]. Sosiaali- ja terveysministeriö. [Viitattu 2021-04-19.] Saatavissa: https://stm.fi/osallisuuden-edistaminen
VOGT, Ilse 2016. Voimavarakeskeisyys sosiaaliohjauksen asiakastyössä. Julkaisussa: HELMINEN, Jari (toim.) Sosiaaliohjaus – lähtökohtia ja käytäntöjä. Keuruu: Otavan kirjapaino Oy, 29–43.